tiistai 17. tammikuuta 2017

kirppislöytöjä

Mikä sen kivempaa kuin iso ja kunnollinen kirppis omilla kulmilla! Varsinkin jos on tällainen löytöjen ystävä. Olen löytänyt Viirin kirppikseltä pienemmän tavaran lisäksi myös huonekaluja. Ja näihin löytöihin jopa ehtii mukaan, kun ei ole samanlaista tunkua kuin isolla kirkolla. 


Tällä kertaa mukaan tarttui pieni lasinen malja. Olen aina ollut heikkona lasiin. Niin kirkkaaseen kuin värilliseenkin. Mikä sen ihanampaa, jos kyseessä on joku designlasi. Pääasia että tuote on ehjä, kaunis ja minun makuuni. Ei tietenkään hajuakaan mitä tuohon pikkukuppiin tulee ikinä mahtumaan. Sen kaveriksi löytyi musta kynttilätarjotin. Messinkiset kynttilänjalat saavat myöskin aina huomioni. Koska niitä on kertynyt minulle jo monta, ei niin haittaa, jos ne ovat erilaisia. Sen hauskempi vain.


Leppoisaa tiistaita!

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kesäkukkia - mikä on teidän suosikkinne?

Alkuvuosi on loistavaa suunnitteluaikaa kevään esikasvatusurakkaa ajatelleen. Kuvien kahlaus auttaa vertailussa. Kallistun aina vaaleanpunaisen, valkoisen ja violetin sävyihin. Olen varionut niistä erilaisia istutuksia vuosien saatossa. Oma suosikki on ollut tummaakin tummempi kesäkukkaistutus, jossa oli purppuraista koristebataattia, tummia petunioita ja liiloja jättiverbenoita sekä petunioita. Jostain kumman syystä en kuvannut niitä juurikaan mikä on harmi. Mutta tässä tulee muita kesäkukkasekoituksia. Mistä te tykkäätte?


1. Täysin vaaleanpunainen istutus hyvin samansävyisillä riippaverbenoilla ja petunioilla.


2. Kahdesta suunnasta kuvattu melko ruotsalaistyyppinen sekoitus romanttisia ja rentoja kasveja kuten pelakuita, kelloköynnöstä, sirokesäkynttilää, yrttejä ja keijunmekkoa. Istutuksen kruunaavat pikkupuut kuten kuvassa näkyvä viikuna.

 

 3. Vihreää ja valkoista yhdistettynä mustavalkoisiin ja ruskeisiin kalusteisiin ja tekstiileihin. Antrasiitin harmaat parvekelaatikot ovat suosikkini ja ne taipuvat myös tähän istutukseen kauniisti.


4. Tämä lienee kirjavin istutus mitä meillä on ikinä ollut. Vaikka pinkin, liilan, valkoisen ja vaalenpunaisen sävyinen istutus oli kaunis, niin se oli ehkä omaan makuuni turhan täräkkä. 

Leppoisaa sunnuntain jatkoa!

torstai 12. tammikuuta 2017

Tämähän toimii leikkonakin!

Olen aina miettinyt joulutähtiä katsellessani, että voisiko niitä käyttää leikkoina kuten amaryllista tai jouluruusua. Katselin tätä hyvinvoivaa valkoista tähtöstä vielä pari viikkoa joulun jälkeen, mutta nyt se sai lähteä. Ei muuta kuin sakset käteen ja naps! 


Eikö ole suloinen? Leikatessa joulutähdestä tulee melkoisesti maitomaista nestettä. Laitan aina varuiksi hanskat käteen, koska reagoin kasveihin melko herkästi. Ei tule joulu mieleen tästä enää ei!


Ihanaa loppuviikkoa! Ei ole pitkä matka perjantaihin enää.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Terveisiä talvetuksesta

Talvetus on yksi niistä asioista mitä hakemalla blogiini saapuu lukijoita. En yhtään ihmettele. Niin haastavalta se alkuun tuntui itsestäkin. Miten monet kerrat olen yrittänyt talvettaa erikoisimpia pelakuita kertaakaan onnistumatta. Mutta jotenkin se pään seinään hakkaaminen on talvetuksen oppitunti (tai -talvi) numero yksi.


Yksikään niistä talvista ei mene hukkaan. Raskain kerta itselleni oli vuosia sitten, kun autotallissa onnistuneesti talvetetut pelakuut kuolivat yksi toisensa jälkeen, kun kannoin ne sisään. Jokainen näistä kerroista on kuitenkin lisännyt näppituntumaa ja herkkyyttä vastata kasvin tarpeisiin.


Ja kuin ihmeen kaupalla ovat villipelargonini voineet poikkeuksellisen hyvin koko talven. Olen nähtävästi opetellut tätä asiaa nyt riittävän kauan. En vieläkään nuolaise ennen kesää. Katsellaan ja ihmetellään. Jos hyvin käy niin parvekkeella kukoistaa ensi kesänä kaksi poikkeuksellinen isoa villipelakkaa.


Valitsin kuviin kauniita ja hyväkuntoisia kasveja. Kaikki eivät suinkaan näytä tältä. Yksi tärkeimmistä opeista on ollut se, että raaskua ulkomuotoa ei kannata kavahtaa. Erityisesti köynnökset pudottavat lähes kaikki lehtensä. Myös monet pelakuut ovat melko rankamaisia. Opettele sen sijaan tunnistamaan, onko kasvin nestekierto vielä tallella. Tuntuuko varsi kimmoisalta ja elävältä. Ja valmistaudu siihen, että osa kuolee lähes aina. Mutta lopulta joukossa on niitäkin, jotka vuodesta toiseen kasvavat, kaunistuvat ja jaksavat. Niiden vuoksi tätä tehdään. 


Myös niitä erikoisia kannattaa jaksaa yrittää. Koska sekin talvi tulee, kun onnistuminen osuus kohdalle. 

Reipasta viikonalkua!

lauantai 7. tammikuuta 2017

Jääpalloja

Olen nykyään omalla pihalla päivittäin, kun Nessa the Rescuedog juoksee vapaana. Puutarhanhoitoon tottuneena en osaa vain oleskella ulkona. Aina pitää olla jotain pientä puuhaa. Olen suojannut kärhöjä pakkaselta, taivutellut kransseja ja siivoillut pihaa. Keksin myös, että takapihan pikkuterassille olisi ihana saada monta pientä jäälyhtyä.


No se ei mennyt ihan kuin Strömsössä... Paukkupakkasilla ilmapalloihin tehdyt lyhdyt jäätyivät ennätysnopeasti, ja ne samat paukkupakkaset eivät juuri houkutelleet kipaisemaan lyhtyvahtiin vähän väliä. Ja niin syntyi kymmenkunta jääpalloa. Tosi kauniita toki nämäkin.


Ihanaa viikonloppua!

torstai 5. tammikuuta 2017

Kierros keittiöpuutarhassa

Edellinen postaukseni Kirsikkamäestä sai teidät ihanat lukijat kommentoimaan runsaasti. On totta, että näkymät ja laajemmat kuvakulmat avaavat ihan eri tavalla alueen myös ruudun toiselle puolelle. Kasasin teille toisenkin kierroksen. Piipahdetaan tällä kertaa keittiöpuutahassani. Innokkaana viljelijänä hyötytarhani on yksi rakkaimmista alueistani puutarhassani. 


Keittiöpuutarha on suunniteltu isommaksi kokonaisuudeksi, jota on rakennettu osissa. Tiedostin tämän jo suunnitteluvaiheessa, joten palat toimivat myös itsenäisinä kokonaisuuksina niin, että ilme ei ole keskeneräinen missään vaiheessa. Etenen jaksamisen, resurssien ja ehtimisen mukaan. Jo tällaisenaan keittiöpuutarha tuottaa valtavan määrän satoa joka kesä. 


Keittiöpuutarha on rakennettu lavoihin ja alue on rakennettu kahteen eri tasoon, joita erottaa pari matalaa porrasta. Niiden yli pääsee  kottikärryllä, mikä helpottaa hoitotoimia. Keittiöpuutarha on sijoitettu tontin aurinkoiseen kulmaan hedelmä- ja marjatarhan läheisyyteen. Keittiöpuutarha on läpi vuoden hauskan näköinen. 


Kukkiva keittiöpuutarha on minun juttuni ja uhraan mielelläni viljelytilaa kukkiville kasveille. Elokuun ryöppyävä kukkarunsaus on jotain mitä odotan joka kesä.


Tomaatit ja kurkut kypsyvät nykyään GrowCampin katetussa lavassa. Muovikuoren voi nostaa osissa ylös mikä helpottaa hoitamista ja kastelua. Viljelyolot pienessä hikimajassa ovat samanlaiset kuin kasvihuoneessa, ja sato on runsas. Tuleva kausi on GrowCampin kolmas ja se on pysynyt hyvässä kunnossa. 


Keittiöpuutarhan vanhan osan päällä on iso L-muotoinen pergola. Se on koristeellinen ja parantaa mikroilmastoa huomattavasti. Pergolasta haaveleivalle voin vinkkinä kertoa, että tämäkin rakennettiin vasta toisena kesänä keittiöpuutarhan päälle. Kaikkea ei tarvitse saada heti kerralla.

Mustat koristeelliset tuet on taottu lattaraudasta. Ne jäivät muistoksi minulle yhdestä suunnitteluprojektista. Suosittelen vastaavia korkeita elementtejä lavoihin. Ne tukevat kasveja ja näyttävät kivoilta!


Kesää ja viljelykautta odotellessa!

tiistai 3. tammikuuta 2017

Tervetuloa Kirsikkamäelle

Blogini on kerännyt melkoisesti lisää lukijoita viimeisen puolen vuoden aikana. Siksi ajattelen esitellä teille hieman pihaani. Vaikka syksy ja talvi ovat vierähtäneet melkolailla sisätiloissa, on blogini sydän puutarhassa. Kierretään tänään Kirsikkamäellä. Puutarhamme takapihalla, joka salaojaremontin jälkeen myllättiin täysin kolme vuotta sitten.


Pihasuunnittelijaksi olen hieman haluton suunnittelemaan omaa pihaani. Kirsikkamäen kohdalla kuitenkin kaivoin suunnitteluohjelman esiin, piirsin muodot ja suunnittelin massiiviset perennaistutukset, jotka yhdistävät pihamme kaksi rakennusta. Nimensä alue sai erilaisten kirsikkapuiden myötä, joita loivassa mäessä kasvaa viisi kappaletta. 


Alue on suunniteltu kukkimaan varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Erilaiset sipulikasvit kukkivat keväällä metrien pitkänä penkkinä. Näyttävin vaihe on touko-kesäkuun vaihteessa, kun erilaiset tulppaanit kukkivat vaaleanpunaisen, liilan ja valkoisen eri sävyissä.


Perennat polveilevat pitkässä penkissä pääosin vaaleanpunaisen, valkoisen, liilan ja sinisen sävyissä. Hieman keltaistakin näkyy ajoittain. Pieneen saarekkeeseen on varattu myös oma paikkansa valkoisille jaloruusuille. Perennat on istutettu lomittain. Tärkeimpiä kasveja ovat tähtiputket, malvat, kaunopunahatut, sinipiikkiputket ja kellopeippi. 


Kirsikkamäki on rakennettu kulkuväylän viereen, joka on rajattu vanhalla purkutiilellä. Alue laajenee suuremmaksi oleskelualueeksi vierasmökkimme päätyyn. Viime talvena pahoin vaurioituneet ruusuköynnökset peittävät normaalisti mökin päädyn. Toivon kovasti, että tämä talvi ei vie niitä mennessään. Kukkivalta Kirsikkamäeltä on näkymä pihan rauhalliseen puolivarjoiseen keskiosaan. Tunnelma vaihtuu pystypergolan kohdalta.


Perennapenkin reunoilla kasvaa hyväksi havaittuja maanpeiteperennoja, jotka ryöpsähtävät välillä tiilien päälle. Tuoksu- ja verikurjenpolvet, mirrinmintun eri lajikkeet, hopeahärkki ja keijunkukat ovat suosikkejani reunakasveiksi.


Näkymä toiseen suuntaan paljastaa alle metrin levyisen hoitokäytävän, joka polveilee välillä kivituhkaisena ja osittain kuorikatteen peittämänä. Polusta on ollut valtava apu hoitotöissä. Tyttärestä on kivaa kävellä kukkien keskellä. Kirsikkamäki tehtiin myös näkymäksi hänen huoneestaan. Halusin näkymästä romanttisen ja leikkisän. Kymmenet hortensiat, ruusut, syreenit ja perennat on suunnitelut ihana pikkutytär mielessä. 


Tämä kuva paljastaa hyvin miten rakennukset on asemoitu pihaan. Talot olivat kuin pudotettu taivaalta minne sattuu, kun muutimme tänne. Mitään yhdistävää tekijää niillä ei ollut. Nyt ne ovat kokonaisuus. Kulkuväylä, pystypergola ja yhteiset viheralueet liittävät ne kauniisti yhteen.


Loppukesä on lempivaiheeni Kirsikkamäellä. Naapurin verkkoaita on kesän aikan jäänyt kasvien peittoon. Ajan kanssa se toivon mukaan peittyy köynnöksiin. Toistaiseksi viime talvi vei taimet mennessään. Toivon, että viime kesänä istutetut kärhöt ja viiniköynnökset selviävät näistä pakkasista.


Kuorikate on upea pari kasveille. Tykkään muutenkin, että istutusalueilla on runsauden lisäksi hieman ilmaa. Rikat pysyvät hyvin kurissa maisemointikankaan ja katteen avulla. Istutusalue on tehty niin tiiviiksi, että rikat eivät ehtineet sitä valloittaa. Suurin työ on kitkeä kivituhkapolkua, johon siemenet tarttuvat hanakasti. 


Toivottavasti viihdyitte! Haluan vielä toivottaa tervetulleeksi kaikki uudet lukijat. Minulla on myös uskollinen joukko ihania blogituttavia, jotka jaksavat kommentoida. Jokainen kommentti ilahduttaa valtavasti joka ainoa kerta. Kiitos!