maanantai 5. joulukuuta 2016

Joko on kuusen aika?

Meillä kannetaan tänään sisään joulukuusi. Tai oikeastaan toinen joulukuusi. Pieni kuvausrekvisiittana toiminut kuusi on ollut ihana tunnelman luoja muutenkin. Jopa meidän normaalistikin aikaiseen aikatauluun verrattuna olemme hyvin ajoissa tänä vuonna. 


Vietämme joulua vanhempieni luona tänä vuonna, mutta haluan lasten saavan kokea myös heille tärkeän kodin joulutunnelman. Pienin kyseli jo aamulla milloin sen kuusen voisi tuoda. Ja mikäpä meitä estää. Senhän saa laittaa milloin haluaa. 


Pidän nykyisesti trendistä hyödyntää luonnonläheisiä materiaaleja koristeluun. Pikkukuuset ovat ihana lisä sisäänkäyntiin. Maljakkoa koristaa pieni männyntaimi juurineen. Lehtikuusen okset ne vasta koristeellisia ovatkin!


Olen todennut puutarhaan istutetut katajat mahtavaksi lisäksi asetelmiin. Hieman niistä kärsii napata aina. Tuija puolestaan on ihana ja pehmoinen materiaali käsitellä.


Ihanaa ja aurinkoista viikonalkua!

perjantai 2. joulukuuta 2016

Uusi rutiini

Päiviin on tullut uutta sisältöä ja rutiinia päivittäisten kävelylenkkien myötä. Nessa the rescuedog, pitää opettaa sisäsiistiksi ja jäntevä koira tarvitsee liikuntaa. Minä en niinkään. Olen enemmän talviuni-ihmisiä loka-tammikuun ajan. Nyt tähänkin seikkaan on tullut muutos. Tämäkin aamu alkoi pirteällä lenkillä lumiseen maisemaan.


Mukaan tulee välillä seuraakin. Tytär ja koira ovat melko erottamattomat. Meillä on aina juteltu paljon, nykyään valtavasti. Lenkillä ei ole myöskään ruutuja, luureja tai muuta sirkusta mikä vie huomion. Nämä rauhalliset keskustelut ovat ihania. Jokaisella lapsella on loputtomasti kysyttävää, kun sille on vain tilaa.


Meidän kylä on kuin tehty kävelylenkkejä varten. Maaseutumaista pikkupaikkaa leimaa vanha juna-asema, joka on jo poistunut käytöstä. Ohi kolistelee vain tavarajuna Hankoon pari kertaa päivässä. Kuten monelle vastaavalle vanhalle asemakylälle, antavat vanhat asemarakennukset tällekin kylälle ilmettä. Matkaa Helsinkiin on vain 40 kilometriä ja silti olemme ihan maalla. Ei voisi paremmin sopia tällaiselle kotihiirelle. 


Koko syksy ja alkutalvi on ollut siitä poikkeuksellinen, että aurinkoa on näkynyt tasaisin välein. Poissulaneen lumen tilalle on tullut hento kerros huurretta ja pölyävää pakkaslunta. On ihana napata välillä kamera matkaan lenkille.

Reipasta viikonloppua!

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuun ensimmäinen

Lasten riemua on ihana seurata aina kun joulukalenteri kaivetaan esiin. Ompelin sen lasten ollessa ihan pieniä ja heillä on aina ollut tämä sama käytössä. Näiden vuosien aikana siihen on kertynyt muistoja. Lapset ovat jo kouluikäisiä, joten heille tämä on jo hieman nostalginen. 


Itsetehdyssä joulukalenterissa on se ihana puoli, että sinne voi piilottaa myös perheelle yhteistä tekemistä. Leffailta kotona tai teatterissa, leivontatuokio uusilla muoteilla tai yhteinen peli-ilta. Joulukalenteri on ensimmäistä kertaa keittiössä ja on ihanaa miten joulunpunaisen tunnelman se köökkin tuo.


Kaverikseen kalenteri sai joulutähden ja ikkunaan kuivatut laventelitupsut. 


Joulukuu on täällä! Tervetuloa nietokset, joulunpunaiset posket, tonttulakit ja leivontahetket! 

Yhtä mukavaa joka vuosi!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Jouluruusu joulun tuo

Laittelin eilen keittiö jouluiseksi, kun innostuin niin valtavasti talven ensimmäisestä jouluruusustani. Keittiö tuntuu olevan ainoa tolkullinen yhteinen tila tällä hetkellä, koska päätin aloittaa "lattiat valkoiseksi"-projektin. Olohuone on täynnä sekalaista sortimenttia erilaisia huonekaluja. Hommaa hidastaa myös Nessa the rescuedog, joka yllättäen valtasi kotimme ja sydämemme. Mutta hiljalleen kaikki palat loksahtavat kohdilleen. Koira löysi kodin, ja kyllä ne parketitkin pikkuhiljaa sieltä valmistuvat.


Kaverikseen jouluruusu sai karun kauniin pikkuisen männyn. Siis koko pikku puun juurineen. Nyppäsin sen pihan laidalta. Näitä ei saa päästää kasvamaan, koska sinne ei mahdu isoa puuta. Mutta tähän mittaan ne on kiva päästää. Kun puu on sopivan kokoinen, voi sen kaivaa juurineen. Pesen juuret ja laitan koko komeuden Karhulan lasipurkkiin. Aivan ihana! Tykkään ihan valtavasti!


Lautanen on kirpparilöytö, jonka tein maanantaina. En vain voi ohittaa näitä. Ja käytän niitä jatkuvasti erilaisiin asetelmiin ja askartelukuvauksiin. Ja niitä on ihana etsiä ja löytää. Herkkä jouluruusu näyttää niin kivalta sen kanssa. Se on yllättävän näyttävä joulukukka koostaan huolimatta.


Ihanaa illanjatkoa!

tiistai 29. marraskuuta 2016

Miten olisi viherkasvilahja?

Omat kasvilahjat ovat ihania viemisiä ja saamisia kesät talvet. Puutarhan ystävä ilahtuu jakotaimista ja itsekylvetyistä lahjoista. Viherkasvin poikanen sen sijaan sopii myös sisustajalle. Piileat koristavat tällä hetkellä blogikoteja ja sisustuslehtien sivuja. Kilpipiilea on siis erinomainen joululahja ystävälle. Tämä graafisen kaunis kasvi on simppeli ja helppohoitoinen joten se ilahduttaa, vaikka sisustamisesta ei niin innostuisikaan.


Oman jakotaimeni sain lahjaksi Kukkalan Sannalta. Kasvi kasvoi nopeasti tosi isoksi, kun vein sen kesäksi parvekkeelle. Viherkasvit rakastavat olla ulkona, kun säät vain sallivat.


Kilpipiilea on innokas tekemään poikasia. Kaivat vain mullan alta riittävän pätkän vartta ja lykkäät uuteen purkkiin viherkasvimultaan. Minä laitoin nyt kaksi pientä poikasta samaan pikkuruukkuun niin näyttää kivalta myös tässä vaiheessa. Kohta toinen tarvitsee jo oman isomman yksiön.


Ilahtuisitko?


lauantai 26. marraskuuta 2016

Mitäpä jos...

...me pidettäisiinkin tämä koira? Niin me ajateltiin. Nessa the rescue dog tuli meille hoitokoiraksi pakoon koiratarhan kylmän karua talvea. Kirjoitin aiheesta aiemminkin, ja se herätti paljon keskustelua kommentointia. Niin tuppaa käymään, kun kyseessä on lapset tai eläimet. Tunteet nousevat pintaan. Olimme päättäneet, että yhden hoitokoiran voimme pitää. Sellaisen meille sopivan, joka antaa lasten halata sitä. Ja Nessa antoi.


Olen tähän mennessä oppinut koirastani seuraavia asioita. Ruoka on hyvin tärkeää. Herkut ja herkkuluut vielä tärkeämpiä. Se syö hätäisesti, ja luut eivät saa olla liian pehmeitä, ettei se niele niitä sellaisenaan. Niin käy, kun ruokakupilla on ollut ruuhkaa koko siihen astisen elämän ajan. 

Sohva on maailman paras paikka. Siitä Nessa ei tinkinyt. Minä tingin. Kaikki kodin ulkopuolella pelottaa. Aivan kaikki. Lentokone voi tipahtaa niskaan, auto saattaa ajaa päälle ja naapurin mies mataline äänineen on todennäköisesti paholainen. Niinpä me otetaan lenkit hyvin rauhallisesti. Pikkulenkki kahden tunnin välein. Pari sataa metriä on jo kelpo suoritus. Kyllä se siitä ajan kanssa.

Hänen nukkumaanmenoaikansa on 20.30.



Niinpä tämä halikoira muutti meille. Ja se elää onnellisena elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se. 

No tuskin tämä vika koirapostaus on. Rentoa pyhäpäivää!

torstai 24. marraskuuta 2016

Ajatuksia perinteistä, pölynkerääjistä ja joululehdistä

Olen tällä viikolla kaivellut perintökynttilänjalkoja kaappien kätköistä ja laitellut ne asetelmiksi pöydille ja tasoille. Ja niitä riittää. En osta uusia, mutta säästän näitä vanhoja. Joku kutsuu tätä hamstraamiseksi ja toinen perinteiden vaalimiseksi. Vievät ne toki tilaa muun aikaa vuodesta, mutta mikä sen ihanampaa kuin kaivaa joulun alla esiin vanhat messinkiset kynttilänjalat?


Talven asetelmiin kuuluvat myös kudontanurkat ja pehmoinen pesä sohvannurkassa. Villalankoja ja joululehtiä kuluu tähän aikaan vuodesta. Miten ihanaa onkaan vain olla! Kudonta on vienyt pitkästä aikaa mennessään ja on mukava välillä olla omavarainen säärystimien suhteen.


Juttelin ystävieni kanssa tästä konmarituksesta, jossa koko talo tyhjenee turhasta suit sait sukkelaan. Luulen, että samaan konmarikoppaan joutaisivat myös kynttilänjalkani. Tarkoitus on säästää vain tavarat jotka tekevät onnelliseksi. Tajusin, että minut tekee onnelliseksi monta kaapillista perintöastioita, kynttilänjalkoja ja moni muu pölynkerääjä. Siivoan tasaisin väliajoin kaappeja ja heitän turhaa pois. Kirjan myötä en ahdistunut tavaramäärästä. Sen sijaan tajusin, että olen aika onnellinen kodistani juuri tällaisena kippoineen kaikkineen.


En tiedä oliko myös viisi joululehteä liioittelua. Tulin ainakin iloiseksi niistä. Lupaan myös laittaa ne kiertoon, kun olen lukenut. Suomalaisista parasta antia tänä vuonna oli Käsintehty joulu. Tykkään enemmän fiilistellä noiden ulkolaisten lehtien kanssa. Niin ihania joulukoteja!


Leppoisaa perjantaita!