sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Valintoja ja haaveita

Kuvat ovat viime viikolta, kun olin tulossa töistä väsyneenä, mutta onnellisena. Siinä mielentilassa puutarhakin näytti ihan erilaiselta. Ilman kumppareita oli myös aikaa pysähtyä katsomaan. 


Yksi elämäni tärkeimmistä asioista ovat omannäköiseni valinnat. Työ on selkeästi osa sitä.  Toivon, että saisin tehdä töitä aina freelancerina. Pelottomuus ja luottamus elämään ovat niitä asioita, jotka mahdollistavat myös epävarman oloiset valinnat. 


Valinnat ja haaveet ovat aina saaneet ison tilan elämässäni. Ne puolestaan ovat määrittäneet suunnan. Sanoina ne ovat kovin isoja, mutta ei niiden tarvitse olla. Ne ovat myös pieniä asioita, jotka tekevät arjesta maukkaan.


Syksyn lämpimin villaboncho on Boomerangin. 

Tämän viikon haaveita ovat maalattu pojan huone, uusi kranssi etuoveen, aikaa lasten kanssa, ainakin yksi metsäretki, jokin uusi ja jännä käsityö, haravoitu piha sekä tehokkaasti käytetyt työpäivät, jotta listan alkupäälle jää varmasti aikaa. Heh!

 

Tehdään myös maantaista onnellinen. Mukavaa viikkoa!

lauantai 24. syyskuuta 2016

Askartelusynttärit

Tässä toivepostaus tyttären 8-vuotis askartelusynttäreiltä. Lupasin kertoa mitä saimme aikaiseksi. Valitsin yhden hieman isotöisemmän askartelun, jonka tekoon meni iso osa juhlien ajasta. Valmistettavakseen 14 tyttöä saivat naamiot.


Rullasimme kestävää remonttisuojapaperia olohuoneen lattialle, jonka molemmin puolin mahtui hyvin askartelemaan. Tämä vapautti keittiön tarjoiluja varten. Sotku pysyi hyvin maltillisena, kun oli tilaa tehdä ja kimalteita pöllytellä. 


Naamiot ovat Sinellisestä. Silmikot olivat erilaisia joten tytär teki paikkakortit ja arpoi naamiot. Jokaisen paikka oli valmiiksi katsottu ja vieraat saapuivat tipotellen paikoilleen. Suosittelen lämpimästi huolellisia esivalmisteluja. Kaikille vieraille oli sama määrä sulkia ja timanttitarroja. Tusseja ja kimalteita sai käyttää vapaasti. Maalasimme pohjat vaaleanpunaisen eri sävyin edellisenä päivänä akryylivärillä, jotta pohjat ehtivät kuivua. Naamioista tuli todella näyttäviä!


Askartelun päätyyn tein itselleni pisteen, jossa autoin tyttöjä kuumaliimaamaan sulkia paikalleen. Hyvä kikka on liimata sulan päälle vielä helmi, jotta jälki on siisti. Vaihtoehtoisesti helmeen voi työntää pari sulkaa ja liimata pelkän helmen. Tytöt keksivät todella eri näköisiä naamioita, kun jokaisella oli timantit, kimalteet ja sulat eri paikassa. Myös kimalteita ja värejä keksittiin käyttää monin tavoin. Kukaan ei kaivannut mallia ja ihastuneet kehut kaikuivat ilmassa.


Askartelu oli siitä hauska, että tytöt käyttivät loppujuhlien ajan naamioita ja kuvista tuli kerrassaan veikeitä. Otimme myös ison ryhmäkuvan, josta jää ihana muisto tuleville vuosille. Loppuajan metsästimme aarteita ja isoveli auttoi vääntämään pitkulaisista ilmapalloista miekkoja. Loppukinkerit olivatkin yhtä naamioituneiden miekkailijoiden juhlaa, kun lattia tutisi ja ilmassa kaikui 'En garde!'. 


Sulkaiset rockyroad-kakut taipuivat hyvin suoraan pahvisiin muffinssikuppeihin. Jos et halua rockyroadeista niin makeita, niin käytä popparin lisäksi kuivattuja hedelmiä ja piparia. Näin minä tein. Suklainen kerroskakku syntyi Ikean silikonivuoilla ja Nigella Lawsonin ohjeella. 


Kerrassaan onnistuneet juhlat. Leppoisaa sunnuntaita!

perjantai 23. syyskuuta 2016

Ruukkukasvien talvetus

Saan aina paljon kysymyksiä ruukkukasvien talvettamisesta, joten tässä tulee toivepostaus. Talvetuksessa oleellista on talvetuspaikka. Se ei kuitenkaan aina tarkoita viileää ja valoisaa viherhuonetta, vaikka se kaikkein optimaalisin vaihtoehto onkin. Monille kasveille löytyy kyllin hyviä paikkoja, ja se riittää. Jos mahdollista niin mieti löytyykö talosta paikkaa, jonka lämpötilaa voisi säätää 10-15 asteeseen. Hyvänä nyrkkisääntönä kannattaa muistaa, että mitä lämpimämpi paikka, sitä enemmän valoa kasvi tarvitsee. Loistoapu tässä on kasvilamput, joita keväällä voit hyödyntää esikasvatuksessa.


Suurin osa kasveistani talvehtii vierasmökissämme. Talvella lämpö säädetään 15 asteeseen. Talvetukseen mahtuu vain osa kasveista, joten tärkeimmät edellä. Näitä minulle ovat edottomasti pienet koristepuut kuten laakerit, kalamondiini, oliviipuu ja viikuna. Seuraavaksi tärkeimpiä  ovat köynnökset kuten kelloköynnös ja mustasilmäsusanna ja sen jälkeen pelargonit. Osa pelargoneista talvehtii pimeässä ja viileässä varastossa. Silloin leikkaan kasvin noin 10-15 senttiä pitkäksi ennen talvetusta. Myös sisällä poistan niistä kukinnot. Pelargonista poistetaan aina myös kukkavarsi. Varastossa kannattaa viedä muitakin. Näitä ovat esimerkiksi heliotrooppi, onnenapilat ja jättiverbena. Jälkimmäistä aion kokeilla itsekin tänä talvena.  

Jos varastosi menee lähelle pakkasrajaa, voi kasvit yrittää talvettaa stryroksilla vuoratussa laatikossa, jossa on pohjalla talvensuojaturvetta. Talvetus vaatii aina vaivannäköä paikasta riippumatta. 


Kasvit kannattaa viedä sisälle vasta kun on pakko ja keväällä ulos heti kun mahdollista. Sisätilat eivät ole niille luontainen ympäristö ja se stressaaa kasvia. Aikaisin sisälle viedään heliotrooppi, ihmeköynnös ja pasuunakukka. Sitruspuut kuten kalamondiini sietävät hieman kylmää. Laakeripuu ja oliviipuu kestävät jopa pikku pakkasia. Tarkasta kasvien kunto ennen sisälle vientiä. Tauteja ja ötököitä et tahdo sisälle missä ne villiintyvät ja leviävät kaikkiin kasveihin. 


Osa kasveista tiputtaa lehtiä hyvinkin runsaasti sisällä. Tällaisia ovat esimerkiksi köynnökset ja viikuna. Sitä ei kannata pelästyä. Kasvin todellisen tilan tiedät vasta maaliskuussa-huhtikuussa, kun kasvu starttaa. Jos elonmerkkejä on yhtään, ei peli ole menetetty. Enemmän tässä on kyse siitä, että sietää raasun näköistä kasvia. Varsinkin jos sisätiloissa talvettaa. Keväällä on aika vaihtaa kasveille mullat. Siitä lisää tässä postauksessa.

Leikatut kukinnot voi hyödyntää pistokkaina tai maljakossa. 

Jos riittävän viileää paikkaa ei kasveille löydy niin aina kannattaa kokeilla talvetusta sisällä. Olen onnistuneesti talvettanut esimerkiksi mustasilmäsusannaa, kärsimyskukkaa, kalamondiinin ja laakeripuun sisällä. Talvehtimiseen vaikuttaa paljon ilmastointi. Mitä kuivempi ja lämpimämpi paikka, sitä tarkemmin kasvia pitää pitää silmällä. Kastele kasvia aina mahdollisimman niukasti. Lämpimämmässä kuitenkin enemmän. Viileässä tilassa kastelen kasvit parin viikon välein ja keväällä viikon välein.


Sitten vaan onnea matkaan! Kertokaa kokemuksia ja laittakaa kysymyksiä, jos joku juttu jäi vielä epäselväksi. 

Mukavaa viikonloppua!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Ihanuuksia sisälle

Kävin eilen asioilla, ja mystisesti eksyin puutarhamyymälään. Jossa oli kivoja ruukkuja ja niihin sopivia kasveja. Miten sattuikin? Sattuuko teille ikinä? Näin se meillä menee, kun äiti-ihminen lähtee yksin kaupoille.


Mukaan lähti kummituspuun lisäksi kaksi kasvia joihin kaipaisin tunnistusapua. Vihreä valkoisessa kasvissa luki vehka, mutta pienemmässä ei ollut mitään tietoa. Voisiko tämä olla jonkun sortin kaktus?


Olin alkujaan viherkasvien kanssa melko huono. Olen ajatuksella opetellut tämänkin homman. Siirto toiseen paikkaan ja uuteen kasvualustaan vaatii kasvilta sopeutumista. Käytän viherkasveille GreenCaren Luomu Kukkamultaa. Viherkasveille sopivassa mullassa ei kannata pihistellä. Kasvin rajattuun kasvualustaan kannattaa aina satsata. Se kun on ainoa mitä kasvilla on. Multaa ei myöskään mene edes niin paljon. 


Uuden viherkasvin kastelu kannattaa aloittaa varovasti. Tasaiseen rytmiin hyppään vasta 2-3 viikon kuluttua istutuksesta. Siihen asti kastelen hyvin niukasti. Istutusvaiheessa en kastele. Kostutan mullan erillisessä astiassa vesitilkan kanssa. Näin vesi ei jää vain pintaan eikä sitä tule  liikaa kerralla. Suihkuttelen kasveja alkuun päivittäin kotiutumisvaiheessa. Kaikkia kasveja suihkuttelen pari kertaa viikossa. Ajoittain annan kasveille veden mukana merileväuutetta. Lannoittamisen aloitan vasta maaliskuussa.


 Toivottavasti joku muukin pääsee näille vinkeillä alkuun. 

*Postaus tehty yhteistyössä GreenCaren kanssa*

maanantai 19. syyskuuta 2016

Arjen karusellissa

En nyt ehtinyt kuvaamaan mitään uutta niin laitan teille tähän otoksia luontoretkeltä, jotka Golden Gaten kokoisella aasinsillalla löyhästi liittyvät aiheeseen. Nimittäin vapaalle vaihtamiseen. Kesän urakiito on vaihtunut lasten aamutoimista huolehtimiseen, hiekan hajuiseen tuulikaappiin, luontoretkiin ja lasten sosiaalisten kuvioihin kuskaamiseen. Jälkimmäinen on kuin seilaisi puoltoistametriä pitkien ihmisten ristiaallokossa. Menoja nimittäin riittää. 



Olen melko innoissani, että ehdin vihdoin kuvien luontopolulle. Matkaa meiltä sinne on naurettavat muutamasatametriä, mutta aina ei vain ehdi. Paikka on huikea! Asumme noin 30 kilometrin päässä ison kirkon sykkeestä ja tällaista täällä meillä on. Traktoreita, peltoja ja huikeita luontopolkuja. Ison lammen kiertävä suoalue, jossa kuljetaan pitkospuita pitkin. Ja tietysti viimeisen päälle hieno telttakota-alue, jossa voi grillata. Ja ei ole ruuhkaa. Koska kaikki menevät Nuuksioon. Heh!


Tällä viikolla  aion miettiä hyvin vähän töitä ja erittäin paljon itseäni. Suuntaan siis postauksen jälkeen rautakauppaan hakemaan lisää seinä- ja lattiamaalia. Tyttären askartelusynttärit ystävilleen vaatii stopin Sinellissä. Se on se paikka jonne menen, kun haluan päästä rahoistani eroon. Uskon, että blogin puolellekin sataa näitä tuotoksia joulua kohti mentäessä.


Nyt on nimittäin aikaa. Mukavaa tiistaita. Tehdään siitäkin paras mahdollinen!

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Juhlahumua

Lauantaina talo täyttyi iloisesta puheensorinasta ja vielä iloisemmasta 8-vuotiaasta. Lahjat, herkut ja leikit serkkujen kanssa olivat juuri sitä mistä juhlat pikkutytölle syntyvät. Ne ovat myös ihana syy äidille kokeilla uutta ja leipoa vanhoja suosikkeja pöytään.



Kokeiltavien listalle pääsi Dumle-mutakakku, joka oli päällystetty suklaalla ja cashew-pähkinöillä. Tautisen hyvää! Tämä on se kakku, jonka loppuja käyn nyt napsimassa ohimennen jääkapista. Kakku ei kun paranee. Sain ohjeen Kanelia ja kardemummaa-blogin Marialta. Ohjeen löydät tästä linkistä.


Kasarinostalgian hengessä leivoin mokkapaloja. Ne maistuvat niin aikuisille kuin lapsillekin. Nämä eivät taida mennä ikinä muodista pois.


Sankarin kimppu syntyi pihan kukista ja marketin krysanteemeista. Spiraalin muotoon sidottu kimppu oli sekoitus marsalanpunaista, hempeää vaaleanpunaista, purppuraa ja valkoista. Piha on kuin ilmainen kukkakauppa tällä hetkellä. Ja se kannattaa hyödyntää!


Suolaisista tein hyväksi havaitsemani tomaattipiirakan ja kesäkurpitsagaleten. Kumpikin suolainen löytyy Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle -kirjasta. Takana häämöttävän omenatortun ohjeen löydät täältä. 


Leppoisaa sunnuntaita!

perjantai 16. syyskuuta 2016

Unelmien omenatorttu

Omena-aika on juuri nyt parhaimmillaan ja meillä on leivottu tätä omenatorttua jo useamman kerran. Kuopus toivoi tätä myös huomisille syntymäpäiväjuhlilleen, koska se on hänen lempipiirakkansa. Laitetaan ohje muillekin jakoon.


Omenanhakureissu on aina vain niin sykähdyttävä. Jokainen puutarhuri ymmärtää miltä sankka omenan tuoksu, kostea nurmikko, valon ja varjon leikki syksyisenä aamuna tuntuvat.


Olin jo luopunut toivosta saada omia syöntikelpoisia omenoita puuvanhuksistamme, niin muumiotautisia ne jo olivat. Kolme vuotta sitkeää ja tehokasta omenoiden keruuta omenapuiden juurelta on tuottanut tulosta. Omenat näyttävät ensimmäistä kertaa hieman terveemmiltä. Autuaaksi tämä kikka ei tee, mutta se vähentää puun sairauskierrettä. 


Olen aina ollut heikkona amerikkatyyppisiin piirakoihin joissa on kansi. Joku niissä houkuttaa minua. Olen netistä aikoinani poiminut piirakkapohjan ohjeen, joka on toiminut tämän tortun inspiraationa.  Taikinaa ja omenaa on reilusti. Koko komeuden kruunaa muruseos piirakan päällä. 


OHJE

pohja ja kansi
200g voita 
2 dl sokeria
2 munaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
6 omenaa
0,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1rkl kanelia

Kuorrute
2dl kaurahiutaleita
100g voita
1rkl kanelia
1rkl vaniljasokeria
0,5dl vehnäjauhoja


Voitele ja jauhot iso pyöreä piirakkavuoka. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Vatkaa munat yksitellen seoksen joukkoon. Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos ja vatkaa taikina tasaikseksi. Painele hieman reilu puolet taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille. 

Pese ja kuori omenat. Viipaloit ne taikinapohjan päälle tasaisesti. Ripottele päälle sokeri-kaneliseos. Tee lopusta taikinasta kansi tortulle. Tiivistä taikinan reunat sormin reunoilta kiinni.

Nypi huoneenlämpöinen voi vehnäjauhojen, kaurahiutaleiden ja kanelisokeriseoksen kanssa sekaisin. Murusta seos sormin tortun päälle. Paista piirakkaa uunin keskitasolla 175 asteessa noin 45 minuuttia. 


Nautitaan vaniljakastikkeen kanssa. Niin kauan, että vuoassa on vain murut jäljellä.

Mukavaa viikonloppua!